Tornionjoki

Tornionjoki on Suomen ja Ruotsin rajajoki 180 km matkalla Lappeasta Tornioon. Se on pisin valjastamaton Itämereen laskeva joki, jonka keskivirtaama on yli 350 m³/s. Pääuoman pituus on 410 km, mutta yhdessä Muonionjoen ja sen yläjuoksun kanssa pituudeksi tulee 580 km. Valuma-alueen pinta-ala on 39 820 km²: tästä 37% sijaitsee Suomessa ja 63% Ruotsissa (Tornionjoen –Muonionjoen tietolomake.)

 Tornionjoki alkaa Pohjois-Ruotsista Tornionjärvestä, joka on 322 km²:n kokoinen. Muita suuria järviä löytyy Suomen puolelta Pellon ja Ylitornion alueelta; Raanujärvi, Miekojärvi ja Iso-Vietonen. Vähäisen järvisyyden vuoksi tulvat ovat voimakkaat ja vesimäärän vaihtelut suuret  (Facta 2001: 719.)

Tornionjokeen laskevat Ruotsin puolella Rautasätno, Vittanginjoki ja Lainionjoki. Lähellä Junosuandoa on bifurkaatio, jossa pääosa Tornionjoen vesistä (57% keskivesimäärästä) virtaa Tärännönjokea etelään Kalixjokeen (Facta 2001: 719.)

Suomenpuoleisella valuma-alueella Tornionjokeen liittyvät Muonionjoki Lappeassa, Naamijoki Pellossa ja Tengeliönjoki Ylitorniolla. Joki laskee monihaaraisena suiston läpi Perämereen .(Otavan Suuri Ensyklopedia 9: 7229). Alajuoksulla eroaa Tornionjoesta parikymmentä kilometriä pitkä Liakanjoki, jonka kautta virtaa noin 7% Tornionjoen keskivesimäärästä          (Tornionlaakson historia I: 32).

Suurimmat kosket ovat jokisuulta alkaen Kukkolankoski, Vuento, Kattilakoski, Korpikoski, Kassaniva, Kengiskoski, Pauranki ja Vakkokoski (Facta 2001: 719.)

Pellon alueella on hyvin paljon pieniä koskia. Ensimmäinen koski pohjoisesta käsin on heikosti kuohuva Jarhoisenkoski ( I ), joka sijaitsee Jarhoisen kylän vieressä. Seuraavaa koskea hakiessa saa mennä aina Pellon kylän alapuolelle Nivanpäähän, josta löytyy voimakas Puruskoski ( III ). Tästä noin kilometrin päässä sijaitsee Hirvaskoski ( II ) ja Hirvaskoskesta noin puoli kilometriä on vastassa Valkeakoski ( II ). Muutaman kilometrin päässä Valkeakoskesta sijaitsee Ylinen ( I )- ja Alinen Korpikoski ( II ). Viimeinen Pellon alueella sijaitseva koski on Kattilankoski, joka vastaa voimakkuudeltaan luokkaa III. (Liite 1)

Tornionjoen – Muonionjoen vesistöä ollaan liittämässä Natura 2000 –verkostoon. Tornionjoki- Muonionjoki on Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit –luontotyypin tärkeimpiä edustajia Euroopassa. Lisäksi saukko ja jokihelmisimpukka ovat luontodirektiivin liitteessä II lueteltuja lajeja, joiden suojelemiseksi on osoitettava Natura-alueita (Tornionjoen- Muonionjoen vesistö -esite).

Tornionjoen - Muonionjoen liittämistä Naturaan on väitelty syksystä 2000 asti. Lapin ympäristökeskus ja ympäristöministeriö järjestivät 28.8. - 2.9.2000 sarjan yleisiä tiedotustilaisuuksia Tornionjoen-Muonionjoen kunnissa. Ympäristöministeri Hassin mukaan Naturaan sisällyttämisestä ei seuraisi muita rajoituksia kuin mitä rajajokisopimus, vesi- ja ympäristönsuojelulaki ja koskiensuojelulaki jo nyt edellyttävät (www.vyh.fi/ajankoht/lap/tornionj.htm. ,Ympäristöministeriön tiedote 13.6.2000.)

  Natura-ministeriötyöryhmä hyväksyi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen liittämisen Naturan täydennysehdotukseen 7.3.2001. Ehdotuksen piti mennä valtioneuvoston päätettäväksi huhtikuussa, mutta esitys vedettiin viime tipassa pois. Oikeuskanslerille oli jätetty Natura esitystä koskeva kantelu. Uusia kanteluja on tehty myös Tornionjoen- Muonionjoen liittämisestä Naturaan. Päätös siirtynee tulevaan syksyyn. 

Tornionjoki-Muonionjoki on hyvin suojeltu jo ennen Naturaakin.  Eduskunnan säätämästä Koskiensuojelulaista (264/61) löytyy myös Tornion - Muonionjokea koskeva säädös, jossa uuden voimalaitoksen rakentamiseen sivuvesistössä ei saa myöntää lupaa. Lisäksi Ruotsin ja Suomen välinen rajajokisopimus säätelee rakentamista vesistöön, vesistön säännöstelyä ja käyttöä sekä kalastusta. Myös vesilaki ja ympäristönsuojelulaki rajoittavat vesistön kuormittamista.

Tornionjoen veden laatu

Tornionjoen- Muonionjoen vesi on erinomaista Muonion yläpuolella, hyvää Pellon ja Ylitornion alueella ja tyydyttävää alajuoksulla (www.vyh.fi/tila/vesi/laatu/laatukar.htm.)

Meillä ei ole koululla veden tutkimukseen tarvittavia laitteita, joten tutkimme Tornionjoen veden laatua aikaisimpien mittausten perusteella. Lähteinä käytämme kahta tutkimusta: Tornionjoen veden laatu jokisuulta latvavesille ja Tornionjoen veden tila. Edellinen on tehty Putaan lukion, Tornion yhteislyseon lukion, Eurolukion ja Tornedalskolan yhteistyönä syksyllä 2000. Jälkimmäinen on Pellon lukiossa  keväällä 1992 tehty tutkimus, jossa mittauksissa avustivat Kemin ammattikoulun laboratoriolinjan oppilaat.

Veden laatuun vaikuttavat mm. happamoituminen, kalsium- ja magnesiumpitoisuus, nitraatti- ja fosfaattipitoisuus, ammoniumionien määrä, kloridi-ionien määrä, rautapitoisuus ja hapen määrä vedessä.                        

Seuraavassa taulukossa on keväällä 1992 mitattuja pH-arvoja Tornionjoesta. Mittaukset suoritti Kemin Ammattikoulun laboratoriolinjan oppilaat. Vesinäytteet ottivat Pellon lukion oppilaat. Liuoksen happamuuden mittana käytetään pH-lukua. Happaman liuoksen pH on pienempi kuin 7 ja emäksisen liuoksen pH on suurempi kuin 7. Neutraalin pH-arvo on 7. Tornionjoen pH-arvot vaihtelivat 6.33-7.07 välillä. Vesijohtoveden pH on välillä 7 – 9.

                                            Tornionjoen veden pH-vaihtelut 25.5.1992

Muoniojoki                                     6.91  
Naamijoki                                       6.98  
Lappea                                            7.07  
Naamijoen alapuoli                          6.87
Kallioniemi                                      6.68  
Lempeä                                            6.35  
Lempeän koulu                                6.52  
Tulli                                                6.90  
Lossinranta                                      6.89 
Mätässaari                                        6.33  
vedenpuhdistamo jälkeen                 6.45 
vedenpuhdistamo ennen                   6.53  
Purukoski                                         6.40  
Aavasaksa                                        6.73  
Tornio                                             6.83

( Tornionjoen veden tila Pellon lukio 1992)

Vertailuna esitämme syksyllä 2000 Tornion alueen lukioiden yhteistyönä tekemän tutkimuksen tuloksia Tornionjoen veden laadusta. Mittausvälineinä he käyttivät pH-mittaria, väritestiä sekä pH-liuskoja.

Jokisuu(Tornio)               6,3  
Vuennonkoski                  6,5  
Korpikoski                       8,1  
Kengiskoski                     7,3  
Torniojärvi                      6,7

(Tornionjoen veden laatu jokisuulta latvavesille, Putaan lukio, Tornion yhteislyseon lukio, Eurolukio ja Tornedalskolan)

PH vaihtelee vuodenajan mukaan, korkeimmat pH-arvot ovat elokuussa ja matalimmat maaliskuussa ( Tornionjoen veden tila 1992.)  Myös maaperän puskurointikyky vaihtelee alueittain.

Veden kovuutta oli tutkittu molemmissa tutkimuksissa. Pellossa Tornionjoen vesi on erittäin pehmeää  ja Torniossakin vielä pehmeää  ( Ca ja Mg pit. 0.35 mmol/l ) . Tornionkoskessa saatiin alin kalsium- ja magnesiumionien pitoisuus  0.1 mmol/l. Muut mittaustulokset vaihtelivat välillä 0,2 – 0,3 mmol/l (Tornionjoen veden laatu…)  Pellon alueella kalsiumpitoisuus on pienempi kuin alajuoksulla tai Muonionjoessa ja Naamijoessa (Tornionjoen veden tila). Kovan veden raja on noin 10 mmol/l.

Nitraattipitoisuus on ollut 0 mg/l molemmissa  mittauksissa koko jokialueella.                      

Sähkönjohtokyky kuvaa ionimuodossa esiintyvien liuenneiden aineiden osuutta vedessä. Johtokykyä mittaamalla voidaan todeta mm. metallien esiintyminen vedessä.                      

                                            Tornionjoen veden johtokyky Pellossa 25.5.1992

Johtokyky (mS/m)   ( milliSiemens)

Purukoski                              2  
vedenpuhdistamo ennen        2  
vedenpuhdistamo jälkeen      2  
Mätässaari                             4  
Lossinranta                           2  
Tulli                                      2  
Lempeän koulu                     3  
Lempeä                                4  
Naamijoen alapuoli               2  
Kallioniemi                           2  
Muoniojoki                           2

Johtokyky oli lähes kaikissa 2, mutta myös 3:n ja 4:n mS/m:n arvoja ilmeni.

Syksyllä 2000 tehdyssä mittauksessa jokisuulla saatiin sähkönjohtokyvyksi 38 mS/cm ( 3,8 mS/m) ja Korpikoskella 33 mS/cm ( 3,2 mS/m) . Samansuuruisia lukemia saatiin myös pohjoisosassa jokea. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen 953/1994 talousveden sähkönjohtokyky täytyy olla alle 150 mS/m.

Rautapitoisuudet olivat myös suurimmat jokisuulla ja pienenivät latvoille mentäessä. Suomessa hyväksytty rautapitoisuus juomavedessä 0.2 mg/l. Torniossa mitattiin arvo 0.5mg/l ja Korpikoskella 0.4mg/l. Talousveden rautapitoisuuden maksimiarvo on 0,5 mg/l.

Ammoniumpitoisuudet ovat koko jokivarressa pienet (0 – 0,1 mg/l), vaikka alueella esiintyy maataloutta. Suurin arvo 0,2 mg/l oli mitattu Jukkasjärvellä (Tornionjoen veden laatu…) Talousveden enimmäispitoisuus on 0,5 mg/l.  Myös fosfaattipitoisuudet olivat Pellossa pieniä (0 - 0,046 mg/l) (Tornionjoen veden tila).

Tornionjoen kloridimäärät keväällä 1992 olivat Pellon alueella alle 0.2 mg/l, kun sallittu talousveden enimmäispitoisuus on 100 mg/l (Torniojoen veden tila). Torniossa kloridipitoisuus oli 4.3 mg/l (Tornionjoen veden laatu).

Kun happipitoisuus on alhainen, on veden laatu heikko. Vesistön rehevöityminen kuluttaa happea. Tuloksissa täytyy huomioida myös se, että happi liukenee paremmin kylmään veteen. Korkeimmat pitoisuudet olivat Korpikoskella (19,397 mg/l) ja Tornionkoskella (24,45 mg/l) ja pienimmät happipitoisuudet olivat Torniossa (6,031 mg/l) ( Tornionjoen veden laatu…).  Korpikoski on lähin mittauspaikka Pellosta katsottuna.

Kalastusta Tornionjoella

Tornionjoen - Muonionjoen historia lohijokena on mahtava ja joka vuosi turistit ja kalamiehet tulevat Tornionjokilaaksoon kokemaan Euroopan suurimman vapaasti virtaavan jokireitin tuoman mahdollisuuden lohestukseen.

Tornion-Muonionjoki on Ruotsin ja Suomen rajajoki, joka virtaa hyvin vaihtelevien maisemien ja ympäristöjen halki. Joki virtaa Tornion, Ylitornion, Pellon, Kolarin, Muonion ja Enontekiön kuntien alueella. Jokivarsi on varsin tiiviisti asuttua aina Muonion kirkonkyän yläpuolelle saakka. Joki on aikoinaan perattu uittoa varten kevyesti, mutta perkausten jälkiä ei juuri näy. Lohen kalastuksella on ollut merkitystä asutuksen syntyyn jokivarteen. Alajuoksulla löytyy kaupunkimaista ympäristöä, muutoin jokivarsi on pikkukylien ja suurempien maaseutukirkonkylien värittämää. Ympäristö on vahvasti kalastuskulttuuriympäristöä.

Tornion-Muonionjoen luontaiset kalakannat ovat lohi, meritaimen, harjus, siika, hauki ja ahven. Istutettuja kaloja ovat lohi ja meritaimen.
Joen kalastuksellinen vetovoima perustuu merellisten vaelluskalojen, lohen ja meritaimenen hyödyntämiseen. Luontaisesti lisääntyvinä nämä ovat erittäin arvokkaita ja tavoiteltavia kalastuskohteita. Lisäksi joessa esiintyy luontaisesti harjus, hyvinkin voimakkaina kantoina, sekä erityisesti alajuoksun suvannoissa suurikokoiseksi kasvava hauki ja ahven. Joessa on myös sekä paikallista että mereen vaeltavaa vaellussiikaa.

Jokeen istutetaan suuria määriä lohen ja meritaimenen pienpoikasia ja jonkin verran vaelluspoikasia, mutta ne eivät vaikuta luokituksen tasoon.
Tornion-Muonionjoen alueella on tehty Lapin Ympäristökeskuksen toimesta valuma-aluekunnostuksia erityisesti meritaimenkantojen vahvistamiseksi (www.kalamieslehti.fi).

Seuraavassa taulukossa on kesän 2000 suurimmat pyydetyt lohet, pyyntipaikka, pyyntiväline ja pyytäjät. Suurimmat saaliit on saatu Matkakoskelta. Kesän 2000 saaliit olivat pienempiä kuin parina edellisenä kesänä.

Tornionjoen top-10 lista vuodelta 2000

1.   20.02 kg   Matkak.   
2.   19.40 kg   Matkak.    
3.   19.28 kg   Matkak.   
4.   18.80 kg   Matkak.  
5.   18.60 kg   Matkak.   
6.   18.40 kg   Matkak.  
7.   18.00 kg   Matkak.  
8.   17.55 kg   Matkak.   
9.   17.40 kg   Vuennonk.  
10.  17.20 kg  Lempeä Kirakka  

(lähde: www.lohi.net)

 Pellon kalakerhon osoitteesta www.lohi.net löytyy mm. saalistilastoja Pellon alueella.

Rajajokikomissio, joka koostuu Suomen ja Ruotsin edustajista, huolehtii lohijoen hoitotoimenpiteistä ja yhteisistä kalastusta säätelevistä ohjeista ja määräyksistä.. Luonnonlohen määrä on joessa huomattavasti vähentynyt eri syistä ja sen seurauksena on pelättävssä koko luonnonlohikannan romahtamista.

Luonnonlohen lisääntymisen kannalta keskeisiä ongelmia ovat mm. laaja avomerikalastus ( lohi ei ehdi omaan kutujokeensa), suuri siian kalastuksen poikkeuslupien määrä jokisuulla ( samalla lohet nousevat pyydyksiin ja heitetään vahingoittuneina mereen), istutusten suuri määrä ( ongelmana mm. lohisairaudet, jotka voivat tuhota myös luonnonlohen), valvonnan heikkous ( valvonta on satunnaista) sekä  Suomen ja Ruotsin erilaiset kalastusmääräykset ( maat eivät ole päässeet yksimielisyyteen mm. yhteisistä kalastusajoista). Avomerellä ja jokisuulla on vuosisatoja totuttu kalastamaan perinteisin menetelmin ja kalastajilla on vaikeuksia suostua kalastusrajoituksiin, vaikka lohisaaliit ovat murto-osia siitä, mitä joesta saatiin vielä kolmekymmentä vuotta sitten. Lisäksi lohen poikastuotannon normaalit vuosivaihtelut vaikuttavat lohien määrään.

Suomen ja Ruotsin yhteinen rajajokikomissio ei ole toiminut riittävän tehokkaasti luonnonlohen pelastamiseksi huolimatta joen yläjuoksun kuntien, Lapin liiton ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoiden kritiikistä (www.lohi.net).

Tulevaisuuden näkymät ovat Tornionjoella kohtuulliset. Kesää 2002 on ennustettu huippuvuodeksi kun vuoden 1997 poikaset palaavat vaellukseltaan.

Tornionjoen rannat

Tornionjoen rantaviivaa on Pellon kunnan alueella yhteensä n. 67 km Pellon keskustaajaman eteläpuolella n. 40 km ja pohjoispuolella n. 27 km. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki rakennukset on rakennettu lapin sodan jälkeen. Pellon alueella jokivarressa on vielä kymmenkunta (12) toiminnassa olevaa navettaa. Lisäksi on myös kesämökkirakennuksia. Teollisuutta ei ole välittömässä rannan läheisyydessä.

Tornionjoen rantaa ei ole kaavoitettu taajamia lukuunottamatta, joten rakennusten lukumääristä ei ole täsmällistä tietoa. Pellossa on valmisteilla yleiskaavoitus, joka valmistuu kesällä 2002. Naturaan liittämisen jälkeen voi olla vaikeampaa saada rakennuslupaa Tornionjoen rantaan.

Rantojen yleiskaavoitus etenee vauhdikkaasti, sillä jo yleiskaava sallii rakentamisen (Meidän Mökki 1/2001).  Yleiskaavoituksia tehdäänkin ympäri Suomea, jotta voitaisiin rakentaa helpommin ja tiheämmälle alueelle. Luonnonsuojeluliitto pelkääkin että se johtaa rantojen täyteen rakentamiseen. (Luonnonsuojelija 3-4/2000)

Jos rantatontti on yleiskaavan ulkopuolella haja-asutusalueella, rakennukselle vaaditaan poikkeuslupa. Laki ei määrittele täsmälleen, kuinka kauas rantaviivasta kielto ulottuu. Sataa metriä voidaan pitää ohjeellisena arvona ( Meidän Mökki 1/2001).  Koska Pellon kunnan rantoja ei ole vielä kaavoitettu, rannoille voi tällä hetkellä rakentaa ainoastaan Lapin ympäristökeskuksen poikkeusluvalla.

 Rantaan rakennettavan rakennuksen vähimmäisetäisyys vaihtelee kunnittain. Pellon kunnan rakennustarkastaja Pekka Tuomaan mukaan yleinen sääntö on, että keskiveden rantaviivasta saa rakentaa vähintään 20 m:n päähän. Kuitenkin 25 kerrosneliön rantasaunan saa rakentaa jopa 15m:n päähän keskiveden rantaviivasta. Tulvaraja tulee tietenkin myös ottaa huomioon. Siitä huolimatta jäänlähdön aikaan tulva on kastellut rantasaunoja ja jopa taloja pitkin Tornionjoki- vartta.  Natura ei käytännössä muuta rakentamissäädöksiä Pekka Tuomaan mukaan.

  Maatalouden mahdollisia päästöjä jokeen syntyy peltojen lannoittamisesta ja lannan varastoimisesta. Lannoitteiden joutuminen vesistöön aiheuttaa rehevöitymistä. Tätä estämään Suomessa on määrätty lakeja ja EU on määrännyt direktiivejä. Ainakin luomutilat tarkastetaan joka kesä TE-keskuksen toimesta. Rangaistuksena lakien ja säädösten rikkomisesta voi saada tuntuvat sakot.

Lannoitteiden valuminen jokeen on ongelma, jota on pyritty ratkaisemaan mm. suojavyöhykkeillä, maasuodattimella tai imeytyskentällä. Näitäkään ei kuitenkaan saa rakentaa omin lupineen, vaan tarvitaan tarkat suunnitelmat ja jopa poikkeuslupa. Lannoitteiden levitysaikojen rajoittaminenkin on yksi tapa estää lannoitteiden valuminen vesistöön.

Säädökset ovat hyvinkin yksityiskohtaisia ja monialaisia. Ne ottavat huomioon levitysmäärät, -ajat, pellon kaltevuuskulman sekä tulvarajat.

Typpilannoitteita ei saa levittää lumen päälle (15.10. – 14.4. välisenä aikana). Lantaa ei saa myöskään levittää routaantuneeseen maahan eikä veden kyllästämään mahan. Kuivikelantaa saa syksyllä käyttää enintään 30 tn / ha ( 30 000 kg/ha), naudan lietelantaa 20 tn/ha , sian lietelantaa 15 tn/ha ja siipikarjan sekä turkiseläinten lantaa 10 tn/ha. Karjanlannan levitys on aina kielletty pellolla, jonka keskimääräinen kaltevuus ylittää 10 prosenttia.

 Lantaa saa levittää pellolle lannoitteeksi sellaisen määrän, joka vastaa enintään 170 kg/ ha/ vuosi typpeä. Typpilannoitus on kielletty viisi metriä lähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrin alueella typpilevitys on kielletty, jos pellon kaltevuus ylittää kaksi prosenttia.

Matkailu

Otimme selvää, millaista matkailua Tornionlaaksossa tällä hetkellä on. Lähteinä käytimme Pellon kunnan esitteitä. Mietimme myös uusia ideoita matkailun kehittämiseksi.

Tornionjoen matkailu perustuu suurelta osin kalastukseen. Kalastajat arvostavat vapaana virtaavaa jokea ja hyviä lohisaaliita. Paikallisen neuvonnan avulla myös aloittelija voi onnistua. Melonnan- ja koskenlaskunharrastajia tulee vuodesta toiseen Pelloon. Tornionjoen ympäristö on erittäin kaunista seutua, jossa voi nauttia luonnon ihanuudesta vaikkapa mökkeillen. Majoituspaikkoja on runsaasti leirintäalueista hotelleihin.

Pellossa järjestetään useita kesätapahtumia, jotka tavalla tai toisella liittyvät Tornionjokeen. Pellossa on mm. Poikkinainti-tapahtuma, Jokkiskisat ja Kojamon kiusaus. Poikkinainnissa vihitään suomalais-ruotsalainen hääpari, jonka puolisot ovat eri puolilta Tornionjokea. Poikkinaintiin liittyy oheistapahtumia, kuten esimerkiksi moottoriurheilua Jokkiskisoissa. Kojamon kiusaus on puolestaan lohikalastuskilpailu. Kesällä on paljon toimintaa, mutta talvi on vaitonaisempaa aikaa. Ruotsin puolella oleva Pullinki vetää laskettelijoita ja kansainvälinen Blue Ice-jäänveistokilpailu jäänveistäjiä, mutta muu toiminta on hyvin vähäistä.

Talven toiminnan monipuolistamiseksi voisi järjestää vaikka pilkkikilpailut, joihin saapuisi varmasti ihmisiä kauempaakin, jos vain palkinnot olisivat riittävän hyvät. Pellossa on myös ennen pidetty rallikilpailuja jään päällä.. Tällaiselle pohjoiselle paikalle sopisi hyvin avantouinnin järjestäminen. Myös poro- ja koiravaljakot voisivat olla suosittuja. Joen rannassa sijaitsevat yöpymispaikat olisivat varmaankin turistien mieleen. Luonnon lähelle haluavat eivät halua yöpyä hotelleissa. Turisteja voisi kiinnostaa kesäisin esitettävä Tornionjoen historiaan perustuva näytelmä, jonka yhteydessä voitaisiin kuljettaa ihmisiä lautalla joen yli.

SIVUN ALKUUN

                                                                                                                                Liite 1

(Kalastus- ja retkeilykartta)

 ____________________________________________________________________________________________

Lähteet:

Facta 2001 (16). WSOY. Porvoo-Helsinki-Juva.

 Luonnonsuojelija 3-4/2000.

Meidän mökki 1/2001.

Metsähallitus1996: Kalastus- ja retkeilykartta, Tornionjoki. Lappea – Aavasaksa.

Otavan Suuri Ensyklopedia (9)  1981. Otava. Keuruu.

 Pellon lukio 1992: Tornionjoen veden tila. Projektiraportti ja mittauspäiväkirjat.

 Putaan lukio, Tornion yhteislyseon lukio, Eurolukio ja Tornedalskolan 2000: Tornionjoen veden  laatu jokisuulta latvavesille. Projektityö.

 Tornionjoen-Muonionjoen tietolomake, Lapin ympäristökeskus 6.10.2000.

Tornionjoen- Muonionjoen vesistö osaksi Natura 2000 –verkostoa. Esite.

 Tornionlaakson kuntien historiakirjatoimikunta 1991: Tornionlaakson historia I Jääkaudelta 1600-luvulle.

Internet-osoitteita:

www.vyh.fi/ajankoht/lap/tornionj.htm. .Ympäristöministeriön tiedote 13.6.2000.

www.vyh.fi/tila/vesi/laatu/laatukar.htm.

www.kalamieslehti.fi

www.lohi.net

Haastattelut:

Liisa Viitala . Lapin ympäristökeskus. Sähköpostiviestejä 11.4. – 18.5.2001.

Pekka Tuomas. Pellon kunnan rakennustarkastaja. 29.5.2001.