Luonnon ehdoilla

Maailmassa on paljon saasteita joista luonto kärsii. Mielestäni olisi aika tehdä jotain. Monet tehtaat ja tuotantolaitokset laskevat jätteet vesiin tai niin lähelle vesistöjä, että ne valuvat vesistöihin. Tätä saastunutta tai jopa myrkyllistä vettä juodessaan eläimiäkin kuolee.

Monet yrittäjät ovat jo huomanneet ympäristöystävällisyyden olevan monelle melko tärkeä asia tuotteita ostettaessa. Minusta se on hyvä asia, koska silloin syntyy enemmän kilpailua ja vähemmän luontoa kuormittavia tuotteita kehitetään. Vuosittain Euroopassa syntyy pakkausjätettä asukasta kohti noin 159 kilogrammaa, kun taas Suomessa vastaava luku on 83, eli puolet vähemmän.

Minun mielestäni ihmisten pitäisi jo kaupasta ostaa mahdollisimman ympäristöystävällinen tuote. Hyvänä esimerkkinä on käyttää muovipussin sijasta kangas- tai paperikassia, koska kangaskassi on kestävä ja valkoisen paperikassin voi laittaa paperinkeräykseen ja ruskeaan kerätä biojätteet kotona. Samoin isojen pakkauskokojen suosiminen vähentää jätettä. Yksittäispakatut karkit ja kertakäyttölautaset kuormittavat luontoa.

Ympäristöystävällinen toiminta alkaa omalta roskikselta. Varsinkin suurissa kaupungeissa on mahdollista kierrättää. Jätteiden lajittelu ja vaikkapa vaatteiden kierrätys on hyvä ja toimiva ajatus. Lisäksi mikäli myy vaatteitaan esimerkiksi kirpputorilla voi ansaita itselle hiukan rahaa ja muut saavat hyviä vaatteita halvalla.

Vaikka tehtaista tulee paljon saasteita, ei se kuitenkaan ole ainoa saastuttaja. Autot saastuttavat melkoisesti ja siksi ei kannatakaan palvoa henkilöautoja. Yleisillä kulkuneuvoilla pääsee suurempi joukko ihmisiä vähemmällä luonnon kuormituksella. Tietenkin tämä toimii lähinnä suurissa kaupungeissa.

Jos tuote valmistetaan luonnonmukaisesti, se yleensä maksaa, niin sanottua tavallista tuotetta hieman enemmän. Silti moni on valmis ostamaan luonnonmukaisesti valmistettuja Luomu-tuotteita. Esimerkiksi luomu-perunoihin ei ole käytetty lannoitteita eikä torjunta- tai säilöntäaineita. Luomu-lihakin on valmistettu luonnon ehdoilla. Lehmä on saanut elää vapaampaa ja onnellisempaa elämää; isommassa karsinassa ja olla enemmän ulkona. Sille ei myöskään ole syötetty hormoneja vaan luonnonmukaisesti kasvatettua rehua.

Mikäli haluaa perustaa yrityksen, jossa ympäristöystävällisyys on avainsana, täytyy itse tietysti tietää asiasta, olla yritteliäs, sitoutuva ja lisäksi haluta toimia puhtaamman maailman puolesta. Tällainen yritys, niin kuin muutkin liikeideat vaativat perustamiseksi joskus suuriakin investointeja. Usein ne kuitenkin ovat kannattavia. Suomessa 52% perustetuista yrityksistä on pystyssä vielä viiden ensimmäisen vuoden jälkeen.

Jokainen liikkeenperustaja tarvitsee liiketilan ja pääoman lisäksi toimivan idean ja sille mainostusta. Liikeidean pitäisi olla sellainen jota paikkakunnalla ei aikaisemmin ole. Esimerkiksi kannattaa mieluummin harkita kenkäkauppaa, jota ei lähistöltä löydy, kuin ruokakauppaa, joita on samalla paikkakunnalla jo useita.

Moni on varmaan huomannut että yrityksiä on erikokoisia, erilaisia ja eri asioihin keskittyviä. Löytyy kotoisia, palvelevia pikkuputiikkeja, jättikokoisia kolkkoja ketjumarketteja ja kaikkea siltä väliltä. Itse suosin kodin vieressä sijaitsevaa pientä lähikauppaa, josta löytyy tutut myyjät, tutut valikoimat ja asiat, jotka ovat minulle tärkeitä, esimerkiksi reilun kaupan –tuotteet, luomu-ruoka ja kotipaikkakunnalla valmistetut tuotteet.

Reilu kauppa on mielestäni asianmukainen idea. Sen pyrkimyksenä on saada pienet kaupat pysymään markkinoilla ilman, että suuret ja rikkaat kauppaketjut tallovat ne jalkoihinsa ajamalla konkurssiin. Reilun kaupan tuotteet ovat hieman kalliimpia, mutta ostamalla niitä saa kahvinviljelijä jossain päin Amerikkaa tai Afrikkaa asianmukaisen palkan tekemästään työstä ja selviää hengissä. Silloin eivät myöskään suuret kauppaketjut vie rahaa välistä montaa kertaa. Banaanit, kahvi, sokeri, hunaja tee ja suklaa, jotka ovat varustettu reilun kaupan tarralla, ovat varmasti ihan yhtä hyviä kuin hieman halvempi, niin sanottu tavallinen tuote. Ja jos päämäärä on sinulle tärkeä, voit varmaankin maksaa sen muutaman sentin enemmän saamastasi ruuasta.

Lehdistä, internetistä ja kaupoista saa muun muassa tietoa ympäristöystävällisestä toiminnasta, mutta tietoa on silti liian vähän. ”Tieto lisää tuskaa” on sanonta, mutta tässä se ei pidä paikkaansa. Luontoaktivistien mielenosoitukset, esimerkiksi köyttämällä itsensä puihin eivät mielestäni ole kovin toimiva keino. Olisiko parempi vain puhua ihmisille asiallisesti ympäristönsuojelun tärkeydestä?

Kun jokin tuote valmistetaan, se paketoidaan, kuljetetaan myyntipaikalle ja varastoidaan tai asetetaan myyntiin. Tuote laitetaan pakettiin sen vuoksi, että se säilyisi mahdollisimman hyvin kuljetuksen ajan. Paketti säilyttää tuotteen tuoreuden, laadun ja puhtauden. Eri tuotteet pakataan erilailla, osa paperiin, toiset muoviin, laatikoihin tai pussiin. Jotkut tavaroista pitää myös pakata ilmatiiviisti tai styroxiin särkymävaaran vuoksi. Tuotetta ostettaessa kannattaa miettiä paketin ympäristöystävällisyyttä, hävittämisen helppoutta ja kierrätysmahdollisuutta.

Jos mietitään kahden eri firman suklaalevyä; Maraboun ja Fazerin, huomataan paketissa yksi ero: Maraboun suklaalevy on kääritty paperiin ja Fazerin suklaassa on paperin alla vielä kierros alumiinifoliota. Tarvitaanko sitä todella? Eikö pelkkä paperi riitä suojaamaan myös Fazerin suklaata? Moni tuttuni ostaakin Maraboun suklaata koska siltä ei tule ainakaan suklaalevyjen kohdalla niin paljon pakkausjätettä. Nyt päätös on vielä entistä helpompi kun molemmat ovat ylikansallisia yrityksiä, kun Fazerkin myytiin Ruotsiin.

Kun menen kauppaan ostan mieluummin suomalaisen Hartwallin limsapullon, joka on kotimaassa tuotettu. En ole moneen vuoteen ostanut Sprite, Coca-Cola tai Pepsi –limsoja, koska ne ovat ylikansallisen Coca-Cola –nimisen yrityksen tuotteita. Yksi valintaperusteeni on myös se, millaisessa pullossa limonadi myydään. Löytyy isoja, pieniä, lasisia ja muovisia pulloja. Mieluummin valitsen muovisen pullon, koska se on kestävämpi kuin lasinen ja viikonloppuna kylällä riehuva nuoriso ei riko niitä maahan, jossa sirpaleet rikkoisivat autojen ja pyörien renkaita ja mahdollisesti aiheuttaisivat ongelmia eläimille.

Pakkausten uusiokäyttö eli kierrätys toimii Suomessa todella hyvin, parhaiten koko Euroopassa. Pulloista 97,5% ja tölkeistä 90% kierrätetään. Muovipullo täytetään keskimäärin 35 kertaa, ennen kuin se sulatetaan uudelleen.

Yritykset voivat tuottaa ympäristöystävällisesti, mutta myös tavalliset ihmiset voivat elää luonnonmukaisesti. Kun kulkee mahdollisimman paljon kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla, välttää henkilöautoja, kierrättää, lajittelee roskat, ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita ja kertoo asiasta muille voi kulkea kohti parempaa huomista.

Piia Päivinen

Ruoka aikamme peilinä

Nykyään ruoka ja erityisesti erityisruokavaliot ja ruoan eettisyys näyttelevät maailmassamme suurta osaa, suurempaa kuin ennen. Tämä johtuu uskoakseni siitä, että ennen ruoka kasvatettiin itse ja täten tiedettiin, mitä se sisälsi. Karja söi puhdasta rehua omalta pellolta ja kasviksiin lisättiin enintään vettä kasvun takaamiseksi. Mutta nyt tilanne on kääntynyt täysin päälaelleen. On tutkittu tarkkaan, mitä kannattaa syödä ja mihin kellonaikaan, mutta on myös saatu selville, että ruoka, jota kaupasta ostamme, ei ole puhdasta, vaan täynnä lisä-, säilöntä- ja makeutusaineita. Lihasta on löydetty jopa antibioottijäämiä. Ruokaan ei voi enää luottaa, ja ajatus on säikäyttänyt useat ostamaan kotimaista luomuruokaa.

Toinen ihmiskuntaa riepotellut ja järkyttänyt asia on tapa, jolla eläimiä nykyään kasvatetaan. Maatilat ja navetat eivät enää muistuta samaa entisajan mummolaidylliä, jota meille tuputetaan totuuden sijasta. Onneksi on tullut kuitenkin aika, jolloin kuluttajille on halvan lihan sijasta tarjottu kuvia heidän meetvurstistaan sen vielä eläessä järkyttävällä kasvualustallaan ulosteen keskellä, pahimmassa tapauksessa omia lajitovereitaan rehun seasta syöden.

Näitä perin negatiivisia asioita ja tunteita käyttäisin valttikortteinani yritystä perustaessani. Ruoka on luonnollinen osa jokaisen elämää, ja ruoka tulisi olemaan minun yritykseni. Haluan tehdä lujasti töitä kestävän kehityksen toteutumisen eteen ja tällainen ”Keke”, kestävän kehityksen ravintola, on minun unelmani ja tavoitteeni. Joskus tuntuu perin epätoivoiselta saada kestävän kehityksen idea toteutumaan osana ihmisten ajattelumallia, mutta ruoan kautta sen luulisi ainakin onnistuvan.

Ravintolan toiminta-ajatuksena olisi siis kestävä kehitys, toisin sanoen luomu, lähiruoka, reilu kauppa ja kasvikset. Raaka-aineet ostaisin mahdollisuuksien mukaan paikallisilta viljelijöiltä, ja eksoottisemmat tuotteet, kuten kahvi ja hedelmät, tulisivat reilun kaupan tiloilta. Liharuokaa en tarjoaisi, en vain siksi, ettei eläinten kasvattaminen ruoaksi ole ekologisesti kannattavaa, vaan myös koska kasvisten arvo ravintona on ihmisten silmissä laskenut, samalla kun kansa lihoo syömällä rasvaista pikaliharuokaa ja makeisia. Eettisyyden lisäksi ravintola toimisi siis myös terveelliseltä pohjalta.

Kannattaisiko sitten tällainen yritys? Sitähän ei voi tietää ennen kuin kokeilee, elämähän on muutenkin yhtä riskinottamista ja ennen kaikkea yrittämistä, kuin taapertaisi suossa lumikengät jalassa. Ainakaan kestävän kehityksen vuoksi ei voi koskaan yrittää liikaa, vaan sitä tarvitaan aina. Ja lisäksi tällä alalla kohderyhmä kasvaa koko ajan, sillä valistuneet kuluttajat ovat onneksemme täyttämässä maatamme.

Tietysti ravintolalla tulee olla muitakin valttikortteja käsissään kuin kestävä kehitys. Nuoren ikäni takia haluaisin kohdistaa toimintaa ja mainontaa erityisesti nuoriin. Tätä olisikin kiehtovaa toteuttaa tarjoamalla nuorille mahdollisuuksia päästä töihin, mutta myös varaamalla ravintolaan tilaa nuorten taidenäyttelyille tai jopa bändeille esiintymistä varten. Nämä ajatukset ovat vain osa mahdollisuuksia, joita nuorille, tulevaisuuden voimavaralle, tulisi nykyäänkin tarjota. Näiden kauniiden ajatusten takana piilee kuitenkin myös lähes rajoittamaton kunnianhimoni. Luonnollisestihan haluan ja vaadin yritykseltä menestystä, tiedostan myös ne riskit, joita yhdelle kohderyhmälle kohdistetussa yrityksessä piilee, mutta kuten sanottua, uskon kuluttajien valistuneisuuden kasvavan pikkuhiljaa.

Miksi sitten yksityisyrittäjäksi, vaikka olisi mahdollista saada vakituinen työpaikka jonkun toisen palkallisena? Yksi hyvä syy on, että haluan luoda jotain omaa, jotain jossa on mukana minua itseäni ja arvojani. Haluan myös tehdä työtä, jolla on tarkoitus, eli haluan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja muuttaa maailmaa. Kovaa työtä en myöskään pelkää, vaan minut on pienestä asti kasvatettu arvostamaan ja jopa rakastamaan sitä, ja lukioikäisenä olen tottunut työntekoon ja kiireeseen käymällä koulua ja töissä samanaikaisesti korkeisiin tavoitteisiin pyrkien. En koskaan halua luovuttaa minulle tärkeiden asioiden ajamista. Enkä myöskään monien tapaan aio luovuttaa ja mennä töihin alalle, joka on kaukana minun sydämestäni.

Jenna Enbuska

TAKAISIN