|
Tussin tahrima
Kaikilla meidän luokkalaisilla pojilla on
Tumman siniset Mic Macit
iso logo takataskuna
-39 euroa, siitä kulmapuodista,
myyjätär epäilee jokaista varkaaksi!
Sanoinhan, ettei siitä hyvää seuraa.
Viime viikolla luokallemme tuli uusi poika
erilainen
sillä oli vaaleat tiukat levikset
se väitti, että sen entisessä koulussa kaikilla oli sellaiset
Eilen Esa ja Eero jututtivat sitä
Se sanoi, ettei se halua hankaluuksia
Se tuli istumaan meidän pöytään ruokalassa
Tänään se oli kirjoittanut mustalla paksulla tussilla
sen housujen takataskuun Mic Mac
säälittävää…
eikö se ääliö tajua, että huijauksen huomaa heti
Ja niiden piti olla tummansiniset, eikä vaaleat
Feikki!
Se varmaan saa turpiin ennen viimeistä välituntia.
Onneksi meillä ei ollut yhtään pesäpalloa.
Heikki Sitomaniemi
Hämärässä illassa vastaani kävelee pariskunta
He kävelevät hitaasti eteenpäin nojaten toisiinsa
Tummaihoisen miehen silmissä näkyy loiste.
Nainen hymyilee itsekseen ja sanoo miehelle
jotain vieraalla kielellä.
He pysähtyvät ja suutelevat hellästi toisiaan.
Rakkaus kahden eri mantereilta olevien
ihmisten välillä on todellista.
Jenni Pakisjärvi
Miettiessäni tulevaa kesää,
mietin kuinka linnut alkavat
rakentaa talon räystäälle pesää.
Sen ilon heille sallin, vaikka
välissä haluaisin napsauttaa
niiden päähän nallin.
Kesällä vesi virtaa solkenaan
ja pääsen paremmin pyörällä
polkemaan.
Kun taas tulee syksy ja talvi,
jäätyy naama, kassit ja sarvi.
Harri Kuusijärvi
Samaa sukua, mutta eri maata,
kaikki yhtä suurta väripalettia,
samasta pakasta taiottuja kortteja,
särkyneen peilin palasia,
formula-autoja eri lähtökohdilla,
mutta samoilla päämäärillä,
lumihiutaleita lapsen verkkokalvoilla
Emilia Välimaa
Kaikki kansat yhdessä
kerran kun olisi.
Ihminen sallisi ihmisen
ystäväksi toiselle tulla
väristä mustasta välittämättä
kielestä oudosta kiroilematta,
ystävinä yli rajojen.
Mirka Heikkilä
Sinä & Minä
Minä ja Minä, käsi kädessä.
Tumma ja vaalea.
Sinulla veli ja Minulla sisko.
Yhdessä ikuisesti.
Minä menin itään ja Sinä menit länteen.
Joskus palaamme.
Sinä ja Minä, niin erilaisia.
Suurin sydämin kohti huomista,
Rakas ystävä.
Jenni Maansaari
minä
sinä
suvaitsevaisia?
mahdotonta
tässä maailmassa
ja seuraavassakin
Rebekka Talka
Ekspressionistinen runo
Myrskyävänä kulki kehoni läpi
nuo petolliset tunteet.
Ei hetken hiljaisuutta suoneet
vaan pakottivat miettimään
miettimään…
Lopulta sain vastauksen
syvältä sisimmästä
luonnon kaukaisuudesta.
Arto Pantsar
Voi elämän
riemua,
rakkauden huumaa,
hengen hepeyttä rinnassa
Oi kirkasta routapäivää!
Auringon kosketusta iholla.
Kaiken unohtavaa yötä.
Niin pimeää, suloista hiljaisuutta
katson kauas elämän virtaan.
Rakkaani hymyilee, mutta vesi on mustaa.
Tahtoni on vahaa,
Sydämeni halajaa,
Sieluni tahtoo.
Voi riemua!
Tahtoni hyppää alas sillalta.
Sydämeni vajoaa tummaan veteen.
Liekki sammuu virtaan.
Elämä on päättynyt.
Herään todellisuuteen.
Ikuiseen yöhön. Pimeään.
Ilpo Heikka
Ääni kulkee läpi metsien ja vuorien.
Ääni syntymän, ääni elämän.
Taukoamatta kulkee, kuin matkaan lähtenyt
ikuisuus.
Värähtelyiden voima antaa eväät huomisen.
Matkaa viipymättä, älä pelkää tulevaa.
Ääneni kulkee kohti valoa.
Anu Mäkikyrö
Älä elä elämääsi linnuilta pesää vieden
vaan anna heille tilaa niin kuin sinäkin tilaasi tarvitset.
Oi! Saapukaa veljeni, musta ja valkoinen,
Aurinko lämmittää
linnut etsivät siemeniään
musta oi valkoinen
anna heille tilaa
Aurora Toivanen
|
Kuljin rantaviivaa pitkin, metsä huokasi, hiljaa itkin
Etsin suuntaa suunnatonta, tyhjääkö etsiä? Turhaanko pakenin
paikasta, jossa olin näkymätön?
Nyt olen sanaton, hiljaisuus on kieleni, jota kukaan ei ymmärrä
Täällä ei ole ketään, joka voisi näyttää minulle reitin takaisin
paikkaan, jossa olin olematon.
Näen meren, se on kuin ihmisen myrskyisä, erotteleva mieli
Sen aallot paiskaavat rannalle nuo monet turhat roskat
ne roskat ovat ihmisiä, joita ei haluta.
Palaan takaisin paikkaan, jossa olemassaoloni kiellettiin
rakkauteni hylättiin, se muutettiin vihaksi teitä kohtaan
En ole ihminen, olen vain yksi niistä sieluttomista,
suvaitsemattomista olennoista tässä lokeroivassa, erittelevässä maailmassa.
Jarno Hiltunen
Minä olen hyvä
olen sivistynyt
hyvässä työssä
arvoni ovat oikeat
minulla on perhe
ja olen kristitty
Olen parempi kuin
rikolliset pakolaiset
sotivat islamilaiset
ja muut kummalliset
Enkö vain
musta
punainen
valkoinen
iso ja lihava
pieni ja laiha
minun
sinun
ystäviä
tärkeitä
ja rakkaita
olkaamme kaikki aina yhtä,
erilaisia mutta samanlaisia, hulluja ihmisiä!
Paula Päivinen
- Voiko elämältä enempää odottaa
jos kaiken saa mitä haluaa.
- Eihän ihmiselle aina voi vain antaa,
joskus täytyy myös ottaa.
- Miksi jokaiselle vaikeaa on painaa tajuntaan
nyt tää ei toimi lainkaan.
- Kun ei aina saa mitä tilaa
se luonnetta kasvattaa.
- Pitäisikö kaikkien omin päin
luoda maailmansa tästä vain näin?
- Vai tarvitaanko voimaa suurempaa,
miestä vahvempaa, meitä johdattamaan?
- Jos yksin kaiken tämän koitat
selittää, yrität ymmärtää,
luulen, järki käteen jää.
- Nyt ollessasi aivan ymmällään,
yritä käsittää, jokin maailmaa
pyörittää.
Tomi Enbuska
Suvaitsevaisuus
vaisuus –uus
Uusi maailma
RAUHAA!
pois kaikki paha
raha? hah, hyh
hyväksyntää
Ihmiskunta on kuin kukkaketo,
aina kun yksi kuihtuu, uusi kasvaa.
Yksi laji valtaa aluetta,
silloin muut kuihtuvat.
Kuitenkin alueita on, jossa kaikki kukat kukkii, auringon paisteessa.
Alvelum Lucus
Auto ajaa kylätiellä,
traktori kyntää peltoa,
trän- tän-tän-tän,
ring-ring-Tööt!
Savu kiemurtelee sinitaivaalle,
koivuvihta pieksee kutinan
löylymiehen nahasta.
Sssssh, slässs, sviss!
Drrn, drrrrnn, klonk,
möö. möö, kilketi, kalketi, tsirp, tsirp
fläpy, fläpy, K-k-k-k-zzzzzz
Puun runko paukahtaa,
heinä lepää seipäillä.
( kaikki sovussa, maailman mieli.)
Antti Nätynki
Vihanvika, vian viha
Vihan rauha, rauhan raukka
en ymmärrä
eihän kukaan muukaan
yritä, älä
vääränlainen
ei hyvä mutta hyvä
kuka ja kenen mieli:
et sinä mutta sinä sinä sinä sinä ei hän
MINÄ
Loisteessa eivät kaikki näy
ilman valoa ei pimeä näy
ilman varjoja valo vihaa
valo viallinen
pois pois pimeys
minkäin?
enkö minäkään, vain pimeyden varjo
HYVÄKSY!
Surrealistinen runoni suvaitsevaisuudesta
Kasvot tasapintaiset,
suu ja silmät ihon peittämät,
puheiden ja katseidenpakotetut välttelijät.
Irvokkaat valtavat hampaat,
ympärillä loputtoman kujan,
harmaan ihmismassan.
Nauravat hampaat kuin hyeenat,
odottavat saavansa taas nautinnon.
Pilkka osuu jälleen, kasvoihin tasapintaisiin.
Rauha on kaukainen, keltainen lesken huivi,
mikä viilettää pitkin pihoja.
Perässä juoksien, kasvot tasapintaiset,
yrittävät napata huivin,
hampaiden yhä ulvoessa.
Jaana Syväniemi
Suvaita
niin kuin Irak Kuwaitia
alistaa
vaikka pitäisi valistaa
|