VESISTÖJEN  REHEVÖITYMINEN

Rehevöityminen tarkoittaa kasvien perustuotannon kasvua. Vesissä se ilmenee veden samenemisena, vesikasvillisuuden lisääntymisenä sekä planktonlevien ja ranta-alueiden rihmalevien liiallisena kasvuna.  

Vesien rehevyystaso määritellään kasviplanktonin nettotuotannon avulla: mitä suurempi tuotanto, sitä rehevämpi vesistö. Rehevöitymistä voidaan arvioida myös kasviplankton- ja rihmaleväbiomassojen avulla tai veden ravinnepitoisuuksien perusteella. Rehevöitymisen myötä lajisto muuttuu ja yleensä yksipuolistuu. Vesien rehevöityminen johtaa leväkukintojen eli runsaiden leväesiintymien yleistymiseen, happikatoon ja kalaston muutoksiin. Suomen järvistä noin 10 % on rehevöitynyt. http://www.ymparisto.fi/tila/rehev/rehev.htm  

Sisävesien ja Itämeren rehevöityminen on pitkälti seurausta lisääntyneestä ravinnekuormituksesta. Levien kasvun kannalta tärkeimmät ravinteet ovat typpi ja fosfori. Merialueella typpi on yleensä merkittävämpi levien kasvua säätelevä tekijä, järvissä taas fosfori on keskeinen rehevöitymistä säätelevä ravinne ja typen merkitys kasvaa vasta rehevöitymisen myötä. Typpi voi tosin säädellä järvissä rihmamaisten levien ja rantakasvillisuuden määrää. Rannikkovesissä, joihin purkautuu makeaa jokivettä, fosfori on usein typpeä merkittävämpi ravinne levien kasvulle.  

Typpipäästölähteet vuonna 1997

  http://www.ymparisto.fi/tila/rehev/ravinne.htm  

Rehevöityminen saa aikaan vesistöissä liiallista ravinnekuormitusta. Rehevöityessään vesistö muuttuu monella tavalla. Ravinteiden aikaansaama orgaanisen aineen tuotannon lisääntyminen johtaa myös kiihtyneeseen orgaanisen aineen hajotustoimintaan. Tämä hidas hajoaminen eli palaminen kuluttaa vesistön happivarastoja. Ensinnä happi loppuu vesistön pohjakerrostumista ja syvänteistä. Samalla pohjaan varastoituneita ravinteita vapautuu veteen, jolloin rehevöityminen kiihtyy. Suomen järvet rehevöityvät helposti, koska niihin kulkeutuu tilavuuteensa nähden runsaasti ravinteita ja koska ilmatiivis jääpeite kattaa ne talvisin.

 http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymparistokemia/rehevoityminen.html  

Rehevöitymistä vesistöissä aiheuttaa monenlainen ihmisen toiminta.  Rehevöittävien päästöjen lähteet voidaan jakaa kahteen luokkaa:

1. Pistekuormittajat
   - jätevesien puhdistamot
   - teollisuuslaitokset
   - kalankasvattamot
   - turvetuotanto
2. Hajakuormitus
   - maa- ja metsätalouden kuormitus
   - haja- ja kesäasutuksen kuormitus
   - ilman kautta leviävä kuormitus (lähinnä typpilaskeuma)  

    3.    Pääasiallisin vesistöjen ravinnekuormittaja on maatalous eri muodoissaan.
        Lannoitteina peltoon kylvetyt typpi- ja fosforiyhdisteet 
        kulkeutuvat sadevesien mukana vesistöihin.

Rehevöityneessä vesistössä havaitaan seuraavia ilmiöitä:

- Veden näkösyvyys pienenee voimakkaasti

- Veden väri muuttuu ruskeaksi ja sen maku huononee

- Leväkasvusto lisääntyy (piilevät ja sinilevät) ja kalanpyydykset likaantuvat.

- Rantaveteen, rantakiviin ja laitureihin alkaa kertyä viherlevää (ahdinpartaa)

- Rantakasvillisuus ja uppokasvillisuus lisääntyvät

- Veden pH-arvo kasvaa

- Pintavesissä happipitoisuus on suuri, mutta syvänteissä vallitsee happikato

- Runsashappista vettä suosivat kalalajit katoavat ja tilalle tulee vähähappisissa vesistöissä   
  viihtyvä lajeja (esim. särki).

Rehevöitymisen estäminen:

Vuonna 1995 laaditussa ehdotuksessa vesiensuojelun tavoiteohjelmaksi vesistöihin kohdistuvaa fosforikuormitusta vähennettäisiin 50 % ja typpikuormitusta 40 % vuosina 1993-2005. Vesistöjen rehevöitymisen estää seuraavilla toimenpiteillä:

Estetään ravinteiden huuhtoutumisen vesistöihin pelloilta
- Lannoitetaan vain niin paljon kuin kasvit pystyvä hyödyntämään.
- Perustetaan suojavyöhykkeitä peltojen ja vesistöjen välillle.
- Karjanlantaa ei kylvetä ylimäärin peltoon ja se kynnetään heti levittämisen jälkeen maan sisään. Lantaa ei myöskään saa levittää jäiseen tai lumiseen maahan.

Puhdistetaan taajamien jätevesiä. Taajamien jätevesien puhdistus on kuitenkin jo kehitetty pitkälle ja enää ei puhdistustehokkuutta pystytä paljoa parantamaan.

Rajoitetaan typpilaskeumaa.

Rajoitetaan kalankasvattamoiden typpi- ja fosforipäästöjä

Jo rehevöitynyttä vesistöä voidaan hoitaa biomanipulaatiolla ja hapettamalla, tosin rehevöitymisen ennaltaehkäisy on helpompaa ja huomattavasti halvempaa.

http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymparistokemia/rehevoityminen.html

Jenna ja Sari

Takaisin puhdas vesi