Lisäaineita merkitään e-koodeilla, mikä helpottaa huomattavasti pakkausten tuoteselosteiden tekoa. Koodin edessä on kirjain E ja sitten jokin numero esim. E100 eli kurkuminoidi on elintarvikeväri tai E219 eli metyyli-p-hydroksibentsoaatin natriumsuola on säilöntäaine.  

Lisäaineiden valvonta on Suomessa tarkkaa ja lainsäädännöllä on taattu se, että kuluttajat tietävät, mitä syövät. Niitä tutkitaan ja niiden vaikutukset selvitetään tarkoin, ennen kuin ne lisätään markkinoille tuleviin tuotteisiin. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että elintarvikkeisiin joutuu aineita, joita siellä ei saisi olla. Siksi vierasaineille on asetettu tietty maksimi eli esim. ympäristösaasteita kuten homemyrkyt, lyijy ja PCB ei pääse elintarvikkeisiin kuin tietyn osuuden verran.  

Lisäaineilla on useita hyviä vaikutuksia, mutta niillä on myös huonot puolensa. Eräät elintarvikkeiden lisäaineet kuten bentsoehappo ja bentsoaatit (E210-E219), rikkihapoke ja sulfiitit (E220 - E228), sorbiinihappo ja sorbaatit (E200, E202, E203), glutamiinihappo ja glutamaatit (E620, E621) sekä atsovärit (E102, E110, E122 - E124, E128, E129, E151, E154, E180) saattavat aiheuttaa yliherkkyysoireita. Ne eivät ole yleisiä, mutta ihmisten, joilla on jo ennestään jokin allerginen sairaus, tulisi välttää näitä lisäaineita.  

Myös teollisuus käyttää lisäaineita monin tavoin hyödykseen.  

1. Takaamaan elintarvikkeen turvallisuus estämällä bakteerien tai muiden vakavia sairauksia mahdollisesti aiheuttavien organismien kasvua

2.  Parantamaan elintarvikkeiden koostumusta esimerkiksi sakeuttamalla tai tekemällä elintarvike helpommin levittyväksi  

3.  Tekemään elintarvike ulkonäöltään houkuttelevammaksi käyttämällä elintarvikevärejä ja parantamaan sen makua makeutusaineiden tai aromivahventeiden avulla

4.  Säilyttämään eräissä tapauksissa elintarvikkeen ravitsemuksellinen laatu

Lisäaineet on jaoteltu 25:teen ryhmään niiden käyttötarkoituksen mukaan.  

Aromivahventeet: korostavat makua ja tuoksua.

Emulgointiaineet: pitävät kaksi faasia homogeenisena seoksena (esim. öljy ja vesi)

Hapettumisen estoaineet: estävät hapettumista ja parantavat säilymistä.

Hapot: antavat hapanta makua.

Happamuudensäätöaineet: säätelevät happamuutta ja emäksisyyttä.

Jauhonparantajat: parantavat leipoutuvuutta.

Kantaja-aineet: muuttavat lisäaineet helpommin käsiteltäviksi.

Kiinteyttämisaineet: pitävät esim. kasvikset kiinteinä ja rapeina

Kompleksinmuodostajat: muodostavat kemiallisia komplekseja metalli-ionien kanssa.

Kosteudensäilyttäjät: eivät anna elintarvikkeen kuivua.  

Makeutusaineet: eivät ole sokereita, mutta antavat makean maun.

Nostatusaineet: vapauttavat kaasuja ja näin antavat taikinalle ilmavuutta.

Paakkuuntumisen estoaineet: estävät aineen paakkuuntumista.

Pakkauskaasut: parantaa elintarvikkeen säilyvyyttä.

Pintakäsittelyaineet: antavat ulkopinnalle kiiltoa tai suojaavan pinnan.

Ponneaineet: työntävät elintarvikkeen ulos, muttei ilmaa.  

Sakeuttamisaineet: lisäävät jähmeyttä.

Stabilointiaineet: melkein sama kuin emulgointiaineilla.

Sulatesuolat: estävät esim. rasvan erottumisen sulatajuuston valmistuksessa.

Säilöntäaineet: pidentävät aineen säilymisaikaa, suojaavat pilaantumiselta.

Täyteaineet: lisäävät elintarvikkeen massaa lisäämättä energiasisältöä merkittävästi.  

Vaahdonestoaineet: vähentävät vaahdon muodostumista.

Vaahdotusaineet: mahdollistavat kaasumaisen olomuodon nestemäisessä tai kiinteässä elintarvikkeessa.

Värit: antavat elintarvikkeelle väriä.  

http://www.ruokacentria.com/elyrittaja/turvallisuuslisaaineetryhmat.htm

http://www.helsinki.fi/ml/kemia/opettajakoulutus/Materiaalipankki/Elintarvikkeet/lisaaineet.htm  

Krista ja Elina