Ilmastonmuutos tiedotusvälineiden silmin

Parannetaan maailmaa! - mielipidetekstejä

Sähkönkulutuksesta

Jarmo Pasanen kirjoitti Suomen Luonto -lehteen 9/03 artikkelin "Sähkön säästöä ja sanahelinää", jossa hän otti kantaa Suomen sähkönkulutukseen. Suomen sähkönkulutus oli 83,9 TWh v. 2002. Kotitalouksien sähkönkulutus moninkertaistui 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä ja lämmitystä lukuunottamatta kotitalouksissa kulutettiin sähköä v. 2000 9035 GWh. Moninkertaistuminen johtuu kotitalouksien ja laitteiden määrän kasvusta. Se mikä oli joskus luksusta on nykyään välttämättömyys. Suurimmat säästömahdollisuudet ovat valaistuksessa ja kulutusenergiassa. Jarmo Pasanen antaa selkeitä lukuja ja kuvaa tulevaa mainiosti.

Voitteko kuvitella, että laitteiden valmiustila vie 10% kotitalouksien sähkönkulutuksesta? Siis se, että televisiossa palava pieni, punainen valo läpi yön vie meiltä esimerkiksi vuoden 2000 sähkönkulutuksesta huimat 903 GWh. Mielestäni tämä on liikaa.

Valmiustilan ottaminen pois oli meillä ennen ainakin helppoa. Televisiossa ja videolaitteistossa oli virtakytkin, jota painamalla valmiustilan sai pois. Tämä estää isäni mukaan myös laitteen syttymisen tuleen. Oli se helppoa ennen, mutta onko näin nykyään?

Jarmo Pasasen tekstissä kummastellaan sitä, miten uusien laitteiden ostaminen vähentää sähkönkulutusta. Jälleenmyyjät mainostavat tuotteitaan kulutusystävällisemmiksi, mutta ainakaan meidän uusissa laitteissa ei ole mahdollisuutta kytkeä valmiustilaa pois. Entisen kahden television ja yhden videolaitteen kulutusko oli sitten suurempi kuin upouuden digitelevision, dvd-videolaitteen, sen digiboxin sekä toisen television digiboxin? Niin kuin mainitsin, uusissa laitteissa ei ole mahdollisuutta kytkeä valmiustilaa pois. Luulisin, että uusien ja vanhojen sähkönkulutusero on hiuksen hieno, elleivät uudet kuluta enemmältikin.

Suomen pitäisi saada sähkönkulutus laskuun vuoteen 2010 mennessä. Nyt tätä rajaa hivutetaan vuoteen 2017. Uskoakseni ihan mukava säästö saataisiin juuri laitteiden valmiustilan poistamisella. Miksi uusissa laitteissa ei sitten ole mahdollisuutta kytkeä valmiustilaa pois? Sähköjohdon vetäminen pois töpselistä ainakin meidän dvd-videolaitteesta aiheuttaa kellon katoamisen. Kysymykseen en osaa vastata. Kolmella pienellä punaisella valolla tuskin on valaisevaa tarkoitusta. Voisi kuvitella, että ei se laitteiden valmistajillekaan ole suuri työ asentaa nappula, josta virta katoaa kokonaan.

Ehkäpä tämän nappulan voisi tehdä pakolliseksi säätämällä siitä lain. Tulevaisuudessa näin toivottavasti onkin. Sitä ennen jokainen voi tehdä oman osuutensa sähkönkulutuksen vähentämiseksi vetämällä silloin tällöin, mitä useammin tietysti sitä parempi, sähköjohdot irti seinästä ja laittamalla takaisin, kun seuraavan kerran käyttää kyseistä elektroniikkalaitetta.

Elisa Nikka, Pello

 

Suomestako uusi aurinkomatkakohde!?

Suomen Luonto-lehden numerossa 9/03 julkaistu Antti Hakalan teksti ”Ilmasto lämpenee, helteet kovenevat” ei todellakaaan saanut minua ajattelemaan tulevaisuuden suurta ongelmaa.

Hakala kertoi vakavan asian erittäin lepsusti ja mukavuudenhaluisesti. Mielestäni oli väärin, että tekstin lukijalle jäi iloinen mieli päästöjen aiheuttamasta lämpenemisestä. Toki Hakala käytti tekstissään hyvin tilastotietoja hyväkseen, mutta nekään eivät saaneet ainakaan minua vakuuttamaan todellisesta ongelmasta.                                 

                       Asia on vakava, ja ilmastonmuutosta on tulossa joka tapauksessa. Kuitenkin kannustaisin ihmisiä ryhtymään tosi toimiin maapallollamme sekä tulevien sukupolvien hyväksi. Mikäli Suomen keskilämpötila vuosina 2071-2100 on jo 33:n ja 42 asteen haarukassa, on seitsemänkymmenen vuoden aikana tapahtunut jo suuren suuri muutos. Jos elämää jatketaan samaan malliin vielä silloinkin, kuinka korkea lämpötila täällä on esimerkiksi 2200-luvulla? Muutos tulee olemaan huikea, ja niin kuin Hakalakin jo tekstissään toteaa nykyvauvojen saattavan ikäihmisinä joutua tuskailemaan todella tukalissa helteissä. Hakala selittää tekstissään tulevien sukupolvien päivittelyä myös runsaista sateista, mikä selittyy vähäisillä sademääärillä heidän lapsuudessaan.

                      Hakala ei kertonut sanallakaan lukijoille, miten juuri he voisivat omalta osaltaan hidastaa ilmastonmuutosta. Ihmiset pitäisi saada pikaisesti toimimaan luontomme hyväksi. Suurimmat muutokset tapahtuisivat lähinnä pienissä arkipäivän valinnoissa. Joka päivä eteemme tulee tehtäviä ja asioita, joista me valitsemme yleensä helpoimman tavan. Nykypäivän ihmiset ovat yhä laiskeampia ja saamattomia, mikä tietysti osin selittyy nykyajan monitoimikoneista, jotka pystyvät  lähes täysin korvaamaan ihmisen tekemät arkityöt. Kuitenki lähes joka päiväinen valinta, mennäkö kouluun/töihin autolla vaiko esimerkiksi polkupyröllä, kallistuu yleensä runsaasti saastuttavaan autoon sen nopeuden ja helppouden vuoksi. Jos meistä jokainen kulkisi edes joka toisen päivän pelkällä pyörällä, voisimme yhdessä rakentaa valoisampaa tulevaisuutta ja pitää suomen talven todellakin talvena.

                      Vaihtoehtoja maapallomme auttamiseen on toki monia, ja kannustaisinkin jokaista miettimään edes yhden asian, miten pystyisi omalta osaltaan auttamaan pientä, mutta tärkeää Tellusta. Asia on tärkeä, joten tarttukaa hetkeen!

Huolestunut, Pello

 

Sinisen kullan puute uhkaa kaikkia

Kirjoitan nyt tämän jutun, vaikka WWF:n mukaan tämän tekemiseen kuluukin kymmenen litraa vettä. Yhden paperiarkin valmistamiseen nimittäin kuluu heidän mukaansa sen verran raaka-ainetuotanto mukaan lukien. Myös kahvikupillisen tai maitolasillisen juominen on suoranainen ympäristörikos. Kupillinen kahvia, kun maksaa 140 litraa ja lasillinen maitoa 200 litraa vettä. Mutta se hupi on vielä halpaa, 150 gramman hampurilainen välipalaksi tekee 2400 litraa. Vaatteista mainittakoon puuvillainen t-paita, joka nielee 4100 litraa. Ja minullakin kun on niitä kaapissa 30 niin se tekee…

Herättikö edellinen tilastotieto ajattelemaan omaa vedenkäyttöäsi? Kaikissa luontoaiheisissa lehtijutuissa, jotka kiinnittivät huomioni, puhutaan vedestä. Ainakin niiden aihe liittyy läheisesti veteen ja sen kulutukseen.

International Water Management Instituten (IWMI) johtajan Frank Rijsbermanin mukaan kolmasosalla maailmasta on edessään vesipulasta koituvia ongelmia. Suurimpia syitä ovat hänen mukaansa piittaamattomuus vesivarantojen vaalimisesta ja jyrkkä vedenkulutuksen kasvu. Moni vesilähde on tärveltynyt saastumisen takia. Mainittakoon, että meitä lähellä oleva Itämeri on myös vaarassa saastua.. Löytyihän Ruotsin rannikolta pari viikkoa sitten puolivuosisataa vanha paperitehtaan kaatopaikka, joka käsittää jopa 20 000 mm. elohopeaa sisältävää tynnyriä.

Rijsbermanin mukaan maailman vesivarannot ovat runsaat, ja kyse onkin niiden järkevästä käytöstä. Pulaa on puhtaasta vedestä. Hänen mukaansa maailman vedenkulutus on kuusinkertaistunut vuosisadassa ja sen ennustetaan edelleen kaksinkertaistuvan 50 vuodessa. Tästä johtuen meidän kuluttajien vesimaksut saattavat moninkertaistua. Veden puute uhkaa myös rikkaita maita, sillä kuivuutta aiheuttava ilmastonmuutos voi kiihdyttää haihtumista. Suurimmat vedenkuluttajat ovat maatalous (80 % käytetystä vedestä) ja teollisuus.

Me suomalaiset, joille puhdas vesi on itsestäänselvyys, emme useinkaan ajattele, että jossain päin maailmaa sen hankkiminen voi olla arjen vaikeimpia asioita. Me kun taas pesemme automme ja kastelemme kulottuneen nurmikkomme puhtaalla vedellä ja ajattelemme säälien kesämökille tullutta naapuriamme, joka joutuu hakemaan vetensä pihakaivosta. ”Onpas vaivalloista!” mietimme. Joissakin asioissa ainakin me jotkut hyvinvointivaltion asukkaat olemme varsinaisia ronkeleita. Kaikki eivät suostuisi huuhtelemaan edes vessanpönttöä vedellä, joka vastaisi puhtaudeltaan samaa kuin afrikkalaisen emännän kilometrien takaa kaivolta hakema juomavesi.

Mielestäni meidän suomalaisten kyllä kestää kuluttaa vettä. Meillä on maailman suurimpiin kuluvat pohjavesivarat, ja sanonnan mukaan ”Suomi on tuhansien järvien maa”. Lisäksi me osaamme puhdistaa käyttämämme veden kiitettävästi verrattuna muihin maailman maihin. Meillä ei puhdas vesi siis ainakaan saastumisen takia ole loppumassa, vaan ennemminkin uhkana on ilmastonmuutos, josta luultavasti johtuu Suomea tänä kesänä koetellut ennätyksellinen kuivuus. Pidän myös hieman outona laskutapana WWF:n laskelmia siitä, kuinka paljon minkin hyödykkeen tuottaminen kuluttaa vettä. Vesihän kiertää luonnossa, ei se mihinkään kulu. Sitä paitsi tuskinpa puuvillapeltojen kastelemiseen aivan puhtainta mahdollista vettä käytetään. Ja vaikka käytettäisiinkin, miten se siinä sotkeentuu. Se puhdistuu imeytyessään maakerrosten läpi pohjavedeksi tai haihtuessaan ilmaan.

Eri asia tietenkin on, jos vesivarat uhkaavat väliaikaisesti ehtyä esimerkiksi kuivan kesän seurauksena. Tällöin ymmärrän, että puutarhan kastelua tai auton pesua tulisi välttää, että vettä riittäisi siihen tärkeimpään eli juomista tai suihkussa käyntiä varten. Toisaalta voin myös sanoa, ettei minulla ole mahdollisuutta valita, mihin käytän puhdasta vettä.. Meille tulee vain yksi vesijohto, ja siitä tulee aina puhdas vesi. En voi siis valita mitään kytkintä kääntämällä käytetty vesi -toimintoa alkaessani pesemään autoa. Likavesiviemäristä kun ei tule paluuputkea.

Sauli Konttajärvi

 

 

 

Pellon srk:lle ympäristödiplomi - miten kunnan ympäristöasiat?

Aluksi myöhästyneet onnittelut Pellon seurakunnalle ympäristödiplomin johdosta. Tästä herääkin kysymys, millä tasolla on Pellon kunnan ympäristöasiat. Ainakin kunnan koululaitoksessa kierrätetään paperia, ja kaikki jo tietänevätkin että oppikirjoja on kierrätetty tehokkaasti oppilaalta toiselle jo vuosia. Onko kunnan muilla sektoreilla eli teknisessä toimessa ja perusturva toimessa minimoitu kaatopaikalle menevien jätteiden määrä?

Paperinkeräys on järjestetty ainakin ulospäin kiitettävästi, mutta miten on muiden raaka-aineiden ja pakkausjätteiden osalta? Käsitykseni mukaan kunnan kaikissa kylissä on vähintään yksi ekopiste, jotka ilmestyivät noin kymmenen vuotta sitten. Alkuaikoina niissä oli erilliset keräyslaatikot paperille, metalleille, lasille ja tekstiileille.

Tässä mielestäni erinomaisesti kuntalaisille järjestetyssä kierrätysmahdollisuudessa otettiin kuitenkin melko pian takapakkia. Yksi toisensa jälkeen katosivat niin tekstiilin, metallin kuin lasinkin keräyslaatikot. Tai oikeastaan ne eivät kadonneet, vaan ne muutettiin paperinkeräyslaatikoiksi, ja näin ekopiste yksipuolistui muuttuen pelkäksi paperinkeräyspisteeksi. Eikä tässä vielä kaikki, nykyisin keräyspisteet ovat ajoittain niin täynnä, etteivät niiden kannet mahdu kiinni, ja tuuli paiskoo paperiroskaa ympäristöön. Tämä tarkoittaa sitä, että keräyspisteet tyhjennetään liian harvoin, ainakin niiden kokoon ja ihmisten kierrätysintoon nähden.

Tästä nyt vain tulee jotenkin mieleen, onko kunnan säästötoimilla ja ekopisteiden rapistumisella jotain yhteyttä? Säästösyillä ei mielestäni voi perustella kierrätyspisteiden huonoa hoitoa ja osittaista alasajoa. Lasken nimittäin – vaikken mikään asiantuntija olekaan – että kunta olisi voinut säästää Mustimaan jäteaseman tulevissa viimeistelytöissä ainakin jonkin verran, jos kierrätys olisi järjestetty kunnolla myös muiden materiaalien kuin paperin osalta. Maalaisjärjellä ajateltunahan kaikki se on poissa kaatopaikalta, mikä on kierrätetty. Tällöinhän kaatopaikalla luulisi olevan myös vähemmän viimeistely- ja maisemointitöitä sitä suljettaessa, koska peiteltävää olisi vähemmän.

Myöskään vähäisellä käytöllä ei mielestäni voi perustella ainakaan lasin- ja metallinkeräyspisteiden muuttamista paperinkeräyspisteiksi. tyhjät säilyke-, hillo-, kastike-, jne. purkit kyllä täyttivät astiat. Jos kyse on siitä, ettei paperinkeräystä varten ollut tarpeeksi tilaa, olisi sitä voitu järjestää laajentamalla tai lisäämällä kierrätyspisteitä.

Nyt kierrätyskelpoiset ja arvokkaat raaka-aineet eli lasi ja metallit menevät roskakoriin, ja jonnekin ne täytyy kuljettaa, oli se sitten kaatopaikka tai kierrätyskeskus. Jälkimmäinen kuulostaa paremmalta ja pitemmän päälle järkevämmältä vaihtoehdolta, eikö vain?

Sen lisäksi, että esitän ekopisteitä palautettavaksi alkuperäiseen muotoonsa, esitän sinne myös yhtä uutta keräyslaatikkoa – pahvinkeräystä varten. Kuntalaisilla olisi nimittäin hinku päästä eroon myös pahvilaatikoistaan ja muusta pahviroinastaan, sillä paperinkeräyslaatikoissa näyttää olevan reilusti kartonkia ja pahvisia jätteitä paperin seassa. Tietysti pahviset ja kartonkiset jätteet voi polttaa, mutta ne sopisivat yhtä hyvin kuin paperi myös kierrätettäväksi ja energiajätteeksi.

Tekipä kunta jätteilleen mitä tahansa, ainakin kuntalaisille pitäisi tarjota mahdollisuus kierrättää, jotta kuntalainen yksilönä saisi mahdollisuuden hyvään omaantuntoon ympäristöystävällisyytensä vuoksi!

Sauli Konttajärvi

 

vaikuttavia puheita