Jäteongelmia?
Jäteongelmiin alettiin törmätä Suomessa
ensimmäisen kerran toisen maailmasodan jälkeen nopeasti kasvaneen
teollisuuden ja elintasonnousun vuoksi. Suomessa jätehuollosta
määrää jätehuoltolaki, jonka 2 pykälän mukaan "Jätehuolto on
järjestettävä mahdollisuuksien mukaan siten, että jätteet voidaan
käyttää uudelleen tai muutoin hyödyksi ja ettei jätteistä aiheudu
haittaa ympäristölle." Kotitaloudet tuottavat yhdyskuntajätteestä
noin kolmasosan. Suurin osa yhdyskuntajätteestä onkin peräisin
liikkeistä, toimistoista ja erilaisista laitoksista. Kaikkein
vaarallisimmista jätteistä eli ongelmajätteistä, huolehtii
yhteiskunta erilaisin säännöin, kielloin, määräyksin ja
lupamenettelyin. Suomessa ongelmajätteet pyritään toimittamaan
ongelmajätelaitokselle.
Käytännössä jätteitä on mahdollista käsitellä
neljällä eri tavalla:
Sijoittamalla jätteet kaatopaikalle
Polttamalla palamiskelpoisia
Kompostoimalla
Kierrättämällä jätteitä
Ympäristön kannalta kierrättäminen on paras
ratkaisu käsitellä jätteitä. Yhdyskuntajäte sisältää monenlaista
käyttökelpoista raaka-ainetta, mutta ongelmaksi muodostuu
jätteiden lajittelu. Käytännössä jätteet tulisi lajitella siellä
missä niitä syntyy eli kotona, tehtaissa tai rakennusten
purkutyömailla. Yhdyskuntajätteiden koneellista lajittelua on
myöskin kokeiltu, mutta tämä tulee kalliiksi. Paperia kierrätetään
Suomessa kuitenkin lähes parhaiten maailmassa, sillä vain
japanilaiset, hollantilaiset ja sveitsiläiset kierrättävät paperia
paremmin kuin suomalaiset. Meilä koulullakin on mahdollisuus
laittaa paperit erilliseen roskikseen, ja kyllä näin kannattaa
tehdä, sillä se vie yhtä paljon aikaa kuin paperin laittaminen
tavalliseen roskikseen. Pienetkin jutut estävät maapallon
muuttumista kokokaan kaatopaikaksi.
Voi sanoa, että jokaisessa suomalaisessa
kaupassa on pullonpalautus mahdollisuus. Pullon palauttaessa saa
pienen rahamäärän takasin ostetusta pullosta. Tämä käy monilta,
myöskin minulta, ihan luonnostaan ja tuntuu, että näin saa
ilmaista rahaa käteen.
Kaupungissa on lähes pakollista kierrättää.
Mielestäni olisi hyvä, että se systeemi tulisi tänne Pelloonkin.
Kun minä olin muutaman päivän kesällä sukuloimassa paikassa, jossa
biojäte piti erotella muusta jätteestä niin aluksi se tuntui
vaikealta muistaa, mutta muutaman päivän jälkeen se kävi ihan
luonnostaan. Ihminen kyllä oppii, jos se vain haluaa oppia. Mekin
voisimme kotona ehdottaa, että biojäte eroteltaisiin. Toki se voi
tuntua hyödyttömältä, kun täällä ainakin vielä kaikki jäte
kaadetaan loppupeleissä kaatopaikalle samaan paikkaan. Systeemien
muutos tulisi siis aloittaa kunnalliselta tasolta.
Kaikki me tiedämme sen että roskat kuuluu
laittaa roskikseen. Tienvarteen heitetyt karkkipaperit ei näytä
kenenkään silmissä kauniilta katsottavalta. Vai olenko mie
vääräässä? Yleisen hyvän vuoksi meistä jokainen on velvollinen
tekemään jotakin, edes sen, ettei roskita teiden laitoja, metsiä,
polkuja tai mitään muutakaan. Jokainen vain ottaa itseään niskasta
kiinni ja opettelee muutaman uuden tavan, niin maailmasta tulee
hitusen parempi paikka.
Elisa Nikka
Roskaamista vastaan
Tulin
puhumaan teille roskaamista vastaan. Kaikki ovat varmaan nähneet
leväkit ja tienpenkereet, että siellä nitä roskia riittää. Mutta
jännää siinä on se, että siellä on niitä roskiksiakin. Varsinkin
pullot on niitä kaikkien älyttömimpiä, sillä niistähän saa
taloudellista tukea kun vain viitsii viedä palautukseen.
Roskat on
myöskin haitallisia, sillä paitsi että niistä koituu esteettisiä
haittoja, niin jotkut voivat olla myrkyllisiä ja elukat voivat
teloa itteään niihin. Pulloista vielä lisää, että lasilta kestää
n. 100 vuotta maatua, eli siihen voi aika moni elukka teloa
itsensä. Toiseksi esimerkiksi voi ottaa vaikka aivan tavallisen
siimanpätkän, johon voi tarttua kaloja ja ankkoja. Siima maatuu
450:ssä sadassa vuodessa, joten se tekee aika monta ankkaa. Ja
eihän se olisi mukavaa jos joku vaikka auton öljynvaihdon jälkeen
kävisi kippaamassa jäteöljyn jollekin uimarannalle. Sanoohan sen
sitä paitsi lakikin että ei saa roskata, ja jos on aivan pakko
roskata, niin pitää siivota tai tulee sakkoja.
Totuus on
kuitenkin, että roskat on pakko viedä jonnekin, muutenhan kohta
kaikki paikat olisivat täynnä törkyä. Siksi pitää uhrata jonkin
verran luontoa kaatopaikoille. Mutta juuri sen takia roskien
pitäisi mennä sinne, ei tienvarsille. No, toisten roskittamiseen
ei voi suoraan vaikuttaa, mutta itse voi osallistua, vaikka Roska
Päivässä -järjestöllä. Nimestä voi varmaankin arvata homman nimen,
mutta selitetään kuitenkin, että idea on se, että poimitaan ylös
yksi roska päivässä. Sitä ei ole pakko noudattaa, vaan se on aivan
omantunnon kysymys, viitsiikö uhrata sen verran itseään ympäristön
hyväksi.
Vesipula iso ongelma
maapallolla
Oletko koskaan miettinyt
nauttiessasi lasillisen virkistävää vettä, kuinka pienen
ihmismäärän etuoikeus vesi lopulta on? Vesi on aina ollut
ihmiselle tärkeä. Vesipula on iso ongelma maapallolla. Tosiasiahan
on, että maapallolla on runsaasti vettä, mutta niiden järkevä
käyttö on iso ongelma. Ongelma on isompi kuin mitä voisi
kuvitella. Joka vuosi yli 5 miljoonaa ihmistä kuolee likaisen
veden aiheuttamiin tauteihin. Noin 2,5 miljardia ihmistä(noin 42%
maailman väkiluvusta) kärsii vesipulasta Afrikan ja Aasian maissa.
1,1 miljardia ihmistä elää täysin ilman puhdasta juomavettä. Syinä
ovat, ettei vettä yksinkertaisesti saa tai puutteellinen
viemäröinti on saastuttanut vesilähteet.
Ongelma on pahin Afrikassa
ja Länsi-Aasiassa. Kehitysmaissa asuvat ihmiset käyttävät
keskimäärin 10 litraa vettä päivässä, kun taas Isossa Britanniassa
asuvat ihmiset käyttävät keskimäärin 135 litraa vettä päivässä.
Oletko ikinä ajatellut, että vessan vetäminen kerran kuluttaa
saman määrän vettä kuin kehitysmaiden asukkailla on
käytettävissään päivän aikana vettä peseytymiseen, siivoukseen,
ruuanvalmistukseen ja juomiseen?
YK:lla on hanke, jonka
tavoitteena on puolittaa puhtaan juomaveden puutteesta kärsivien
ihmisten määrä vuoteen 2015. Kasvava väestömäärä ja vähenevät
vesivarat eivät mahdollista hanketta. Yleispätevien ratkaisujen
sijaan tarvitaan erityisesti paikallisia toimenpiteitä.
Vesipulasta pitäisi informoida enemmän tavallisille kansalaisille.
Yhdessä voitaisiin miettiä ratkaisuja ja toimia. Kaikkien maiden
tulisi osallistua miettimään ratkaisuja.
No, mitenkä me voisimme
vaikuttaa asiaan? Tapoja on monia. Massakulutusta voisi vähentää
varmasti jokainen ihminen jonkin verran. Tavaroiden valmistus
kuluttaa paljon vettä, ja niinpä kaiken turhan voisi jättää
ostamatta. Esimerkiksi puuvillaisen T-paidan valmistukseen kuluu 4
100 litraa vettä. Jo muutamien T-paidan valmistukseen kuluvalla
vesimäärällä saisi muutamille kehitysmaalaisille kuukausien
vesimäärän. Suihkussa oloaikaa voi myös lyhentää. Vesihanastahan
tulee aluksi lämmintä vettä ja kesä helteellä hana jätetään
valamaan vähäksi aikaa yksin. Lämpimän veden valaminen on aivan
turhaa, kun sen voisi kaataa etukäteen kannuun, ja säilyttää
jääkaapissa.
Vesipulaan pitäisi alkaa
miettiä ratkaisuja laajemmin korkealla tasolla ja toimimaan.
Kunnat voisivat miettiä, mitä voisivat tehdä ongelman eteen. Jos
asian eteen ei aleta toimia, niin maapallolta vähenevät vesivarat.
Tämä tulee myös varakkaiden maiden ongelmaksi, ei vain
kehitysmaiden.
Elisa Pelttari